Sivut

maanantai 1. helmikuuta 2016

Vihdoinkin terve

Apua! Uskallanko mä ääneen edes vielä iloita, mutta mä oon vihdoinkin terve. Viikko sitten keskiviikkona mulla ihan yhtäkkiä tuli kummallinen olo, lihakset tuntui todella kipeeltä ja väsymys painoi, joten päätin mitata kuumeen joka sitten oli jo yli 38.

Otin tottakai heti lääkettä, mutta olo ei vaan helpottanut. Seuraavassa hetkessä mun kuume jo huitelikin 39.7. Siinä vaiheessa mä jo kirjaimellisesti itkin sängyssä. Itkin mun kamalaa oloa ja itkin jo valmiiksi seuraavaa päivää, kun Rikulla oli pitkä työpäivä tiedossa.

Mun onneksi kumminkin Rikun mummi asuu meidän yläkerrassa ja hän soittikin mulle illalla, että tulee heti aamusta katsomaan poikia meille, jotta saan levätä rauhassa. Aluks mietin, että kieltäydyn tarjouksesta, sillä perinteisesti haluan hoitaa itse lapseni, mutta onneksi päätin tarttua tilaisuuteen.

Keskiviikko - Torstai välinen yö meni lähes kokonaan valvoessa. Kuume ei laskenut ja päätä särki. Molemmat pojat nukkui todella hyvin, mutta mä vaan pyörin ja pyörin. Lopulta kun sain unta heräsin kauheeseen vatsakipuun ja siitä sitten alkoikin mun vessassa ravaaminen. Vatsataudinhan mä tilasinkin tähän vielä kaiken lisäksi...

Torstaina aamulla lasten herättyä Rikun mummi tuli meille. Hän leikki poikien kanssa, teki ruokaa, siivosi, syötti pojat, toi Beniä aina tissille ja piti huolta mustakin. IHANAA. Mä oon niin kiitolinen, että sain levätä rauhassa se varmasti edesauttoi mun paranemista.  (Torstaina aamulla vielä mulla oli kuumetta yli 39, mutta iltapäivällä olo jo alkoi vähän helpottaa).

Perjantaina aamulla heräsin suht normaaliin oloon. Vatsa oli vielä kipeä ja mikään ei pysynyt sisällä, mutta kuume oli poissa! Jaksoin jopa hetken touhuta, mutta Riku passitti mut nopeesti nukkumaan, jotta paranisin äkkiä.

Lauantaina mulla oli vihdoinkin normaali olo. Pystyin syädä ja juoda ja kaikki pysyi sisällä! Vielä lauantain vietin kokonaan sisällä kotona, mutta sunnuntaina jo uskaltauduin ulos.

Tämmöstä kamalaa kuume & vatsatauti komboa en kyllä toivo kenellekkään. Onneks lapset ja Riku on välttänyt ainakin vielä tän taudin. *koputtaa puuta* Mielummin mä itse sairastan kaikki taudit, kunhan lapset vaan välttäisi.

Saatte tyytyä nytten ihan vaan Danin ja Benin kuvaan, sillä kamera on ollut visusti hyllynpäällä koko viikon

2 kommenttia:

  1. Todella inhottava tauti, onneksi sait apua. Toivotaan ettei muut enää sairastu.
    Ja aivan ihana tuo kuva, niin suloiset lapset.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihan kamala olla niin kipeenä!Toivotaan vaan että pojat säästyisi.
      Kiitos <3

      Poista