Vauvakuume

APUA! Mulle on iskeny ihan järkyttävä vauvakuume! Raskausaikana vannoin ja vakuutin, että Beni jää meidän viimiseks lapseks mut nyt mun mieli on muuttunut. Salaa toivon pienessä mielessäni, että vielä joku päivä saan synnyttää ja kokea sen vauvan tuoksuisen arjen. Sitä ennen kuitenkin mun on palattava töihin ja lasten on vähän kasvettava, sillä Beni on vielä kuitenkin niin pieni. Myös kropan on hyvä saada hetki hengähtää..

Myös yksi merkittävä hidaste mun vauvakuumeelle on aiemmissa raskauksissa kärsitty raskaushepatoosi. Danin aikaan selvisin suht vähällä, vaikka osastolla olinkin, mutta Benin odotusaika oli ihan hirveetä! Mä jouduin ravaamaan lopuksi jokatoinen päivä sairaalassa käyrillä ja 2kertaa viikossa ultrattiin.

Onneks palkinto on mitä mahtavin ja se tunne kun saa oman pienen nyytin syliin! <3 Se on jotain niin parasta. Sen vuoksi mä voin kestää vaikka kuinka kauhean raskausajan ja kaikki vaivat vielä joskus.. Mutta en vielä hetkeen.

Nyt keskityn nauttimaan näistä mun pienistä muruista <3

Vasemmalla Dani ja Oikeella Beni

Karhunpoika sairastaa

Pakko tulla vähän päivittelemään tännekkin. Niinkun otsikosta voi päätellä, ei meillä pojat välttynyt flunssalta. Tai Dani ei ole ainakaan vielä sairastunut *koputtaa puuta*, mutta Benille nousi lauantaina illalla 39 asteen kuume.

Kuume laski sunnuntaina lääkkeiden avulla aina 38 asti, mutta sen jälkeen se taas nousi ja huiteli reilussa 39 asteessa. Beni oli ihan veto pois. Hän ei jaksanut oikein olla hereillä ja jos hän oli hereillä niin ei hän edes päätään nostanut. Onneksi tissi kumminkin maistui hyvin ja hedelmäsosettakin meni jonkun verran. Mitään lämmintä ruokaa kuitenkaan Beni ei suostunut laittaa suuhun, mut onkos tuo ihmekkään. Ei munkaan tekisi mieli kovassa kuumeessa mitään kunnollista ruokaa.

Maanantaina aamulla Benillä oli edelleenkin korkea kuume, vaikka oli saanut buranaa ja panadolia. Joten päätin varata lääkärille ajan. Lääkäri tutki Benin kunnolla. Kuunteli keuhkot, otti verikokeet, katsoi suuhun ja tarkasti korvat. Korvista lääkäri löysi märkivät tulehdukset, joten "tyhjinkäsin" sieltä ei pois päästy. Mitään muuta vikaa lääkäri ei huomannut pojassa, paitsi pientä kuivumista. Saatiin ohjeeksi tarkkailla pojan vointia ja herkästi ottaa yhteyttä päivystykseen jos tarve vaatii.

Illalla sitte jouduinkin soittamaan päivystykseen, sillä Beni ei ollut pissannut moneen tuntiin eikä suostunut syömään rintaa eikä mitään sosetta. (pulloa poika ei oo ikinä huolinut.. tosin vaan kerran ollaan tarjottukkin poullosta). Päivystyksestä kumminkin oltiin sitä mieltä, että ei oo syytä huoleen ja voidaan tarkkailla tilannetta kotona aamuun asti. Tosin päätin, että jos pieni ei suostu klo 22 mennessä ottamaan suuhunsa mitään, niin sitten soitan Hämeenlinnaan ja kysyn niiltä toiminta ohjeet. Onneks kumminkin illalla myöhään Beni suostui syömään rintaa ja puolikkaan pilttipurkillisen hedelmäsosetta jonka seurauksena saatiin se pieni pissakin tulemaan

Koko viimeyön poika kumminkin roikkui tissillä ja enään tänään hänellä ei ońneksi ole ollut kuumetta.  Nyt hän suostuu syömään pieniämääriä soseita ja rintaa syö jatkuvasti. <3 Jospa vihdoinkin pieni olisi selättänyt tämän taudin.

Beni 7kk

Tasan 7kk sitten musta tuli jo toisen kerran äiti. Tää 7 kuukautta on mennyt ihan hurjaa vauhtia. Mä en oikein itsekkään pysy perässä, mutta kai se on vaan uskottava, että 5 kuukauden päästä meillä vietetään jo 1-vuotis syntymäpäiviä. HUI! En vielä edes halua ajatella koko asiaa, sillä onhan Pikku-Beni vielä mun vauvani. <3

Meidän 7 kuukauden vanha poika osaa...

• Istua, jos hänet laittaa istumaan, ei siis mene vielä itse.
• Ryömiä lyhyitä matkoja. (painotan sanaa lyhyitä)
• Kääntyä selältä vatsalleen ja takaisin selälleen. (Pyötimällä meillä liikutaan)
• Pyöriä oman navan ympäri lattialla
• Beni osaa myös tarttua hienosti leluihin ja viedä ne suuhun

Luonteeltaan Beni on hyvin rauhallinen ja "kiltti". Voiko vielä näin pienestä sanoa edes että onko kiltti vai ei? No tiedä sitten, mutta tolla kiltillä tarkotan lähinnä sitä, että meillä ei turhia kitistä. Itseasiassa harvemmin Beni edes itkee, mutta mitäpä tyytyväinen vauva itkisikään? :) 

Beni syö vielä pääsääntöisesti tissiä, mutta myös kiinteitä alettiin maistelemaan vajaa kuukausi sitten. Tällä hetkellä Benillä menee 3 ateriaa päivässä. Vielä me ei sormieuokailla, sillä Bensku ei oikein ymmärrä napata ruokaa pöydältä, saatika laittaa sitä suuhun, mutta pikkuhiljaa kaikki. Eihän sitä kaikkea heti voi osata.

Beni oin nyt muutamana yönä nukkunut ilman syöttöjä, mutta pääsääntöisesti mä imetän joskus klo 5 aamuyöstä ja silloin pieni jääkin mun viekkuun nukkumaan. Alkuyöt kumminkin Beni nukkuu hyvin omassa sängyssään.

Beni ei omista vielä yhtään hammasta, mutta luulen, että hän seuraa Danin jalanjälkiä ja alkaa tekemään rytinällä sitten kaikki hampaat kerralla.

Nyt 7kk iässä meillä täällä ei ole neuvolaa, mutta 6kk neuvolassa Beni oli 63,5cm ja 6815g. <3.

Veikkaan, että 7kg raja on mennyt rikki ja pituuttakin on varmaan tullut ainakin 0.5cm lisää. :) Jos muistan voisin vaikka tehdän "kotineuvolan"... Tosin meidän vaaka valehtelee jonkun verran, joten voi olla että tää jää vaan ajatuksen tasolle.

Mitäs muiden vauvoille kuuluu? :) 

Vihdoinkin terve

Apua! Uskallanko mä ääneen edes vielä iloita, mutta mä oon vihdoinkin terve. Viikko sitten keskiviikkona mulla ihan yhtäkkiä tuli kummallinen olo, lihakset tuntui todella kipeeltä ja väsymys painoi, joten päätin mitata kuumeen joka sitten oli jo yli 38.

Otin tottakai heti lääkettä, mutta olo ei vaan helpottanut. Seuraavassa hetkessä mun kuume jo huitelikin 39.7. Siinä vaiheessa mä jo kirjaimellisesti itkin sängyssä. Itkin mun kamalaa oloa ja itkin jo valmiiksi seuraavaa päivää, kun Rikulla oli pitkä työpäivä tiedossa.

Mun onneksi kumminkin Rikun mummi asuu meidän yläkerrassa ja hän soittikin mulle illalla, että tulee heti aamusta katsomaan poikia meille, jotta saan levätä rauhassa. Aluks mietin, että kieltäydyn tarjouksesta, sillä perinteisesti haluan hoitaa itse lapseni, mutta onneksi päätin tarttua tilaisuuteen.

Keskiviikko - Torstai välinen yö meni lähes kokonaan valvoessa. Kuume ei laskenut ja päätä särki. Molemmat pojat nukkui todella hyvin, mutta mä vaan pyörin ja pyörin. Lopulta kun sain unta heräsin kauheeseen vatsakipuun ja siitä sitten alkoikin mun vessassa ravaaminen. Vatsataudinhan mä tilasinkin tähän vielä kaiken lisäksi...

Torstaina aamulla lasten herättyä Rikun mummi tuli meille. Hän leikki poikien kanssa, teki ruokaa, siivosi, syötti pojat, toi Beniä aina tissille ja piti huolta mustakin. IHANAA. Mä oon niin kiitolinen, että sain levätä rauhassa se varmasti edesauttoi mun paranemista.  (Torstaina aamulla vielä mulla oli kuumetta yli 39, mutta iltapäivällä olo jo alkoi vähän helpottaa).

Perjantaina aamulla heräsin suht normaaliin oloon. Vatsa oli vielä kipeä ja mikään ei pysynyt sisällä, mutta kuume oli poissa! Jaksoin jopa hetken touhuta, mutta Riku passitti mut nopeesti nukkumaan, jotta paranisin äkkiä.

Lauantaina mulla oli vihdoinkin normaali olo. Pystyin syädä ja juoda ja kaikki pysyi sisällä! Vielä lauantain vietin kokonaan sisällä kotona, mutta sunnuntaina jo uskaltauduin ulos.

Tämmöstä kamalaa kuume & vatsatauti komboa en kyllä toivo kenellekkään. Onneks lapset ja Riku on välttänyt ainakin vielä tän taudin. *koputtaa puuta* Mielummin mä itse sairastan kaikki taudit, kunhan lapset vaan välttäisi.

Saatte tyytyä nytten ihan vaan Danin ja Benin kuvaan, sillä kamera on ollut visusti hyllynpäällä koko viikon