Vauvakuume

APUA! Mulle on iskeny ihan järkyttävä vauvakuume! Raskausaikana vannoin ja vakuutin, että Beni jää meidän viimiseks lapseks mut nyt mun mieli on muuttunut. Salaa toivon pienessä mielessäni, että vielä joku päivä saan synnyttää ja kokea sen vauvan tuoksuisen arjen. Sitä ennen kuitenkin mun on palattava töihin ja lasten on vähän kasvettava, sillä Beni on vielä kuitenkin niin pieni. Myös kropan on hyvä saada hetki hengähtää..

Myös yksi merkittävä hidaste mun vauvakuumeelle on aiemmissa raskauksissa kärsitty raskaushepatoosi. Danin aikaan selvisin suht vähällä, vaikka osastolla olinkin, mutta Benin odotusaika oli ihan hirveetä! Mä jouduin ravaamaan lopuksi jokatoinen päivä sairaalassa käyrillä ja 2kertaa viikossa ultrattiin.

Onneks palkinto on mitä mahtavin ja se tunne kun saa oman pienen nyytin syliin! <3 Se on jotain niin parasta. Sen vuoksi mä voin kestää vaikka kuinka kauhean raskausajan ja kaikki vaivat vielä joskus.. Mutta en vielä hetkeen.

Nyt keskityn nauttimaan näistä mun pienistä muruista <3

Vasemmalla Dani ja Oikeella Beni

Karhunpoika sairastaa

Pakko tulla vähän päivittelemään tännekkin. Niinkun otsikosta voi päätellä, ei meillä pojat välttynyt flunssalta. Tai Dani ei ole ainakaan vielä sairastunut *koputtaa puuta*, mutta Benille nousi lauantaina illalla 39 asteen kuume.

Kuume laski sunnuntaina lääkkeiden avulla aina 38 asti, mutta sen jälkeen se taas nousi ja huiteli reilussa 39 asteessa. Beni oli ihan veto pois. Hän ei jaksanut oikein olla hereillä ja jos hän oli hereillä niin ei hän edes päätään nostanut. Onneksi tissi kumminkin maistui hyvin ja hedelmäsosettakin meni jonkun verran. Mitään lämmintä ruokaa kuitenkaan Beni ei suostunut laittaa suuhun, mut onkos tuo ihmekkään. Ei munkaan tekisi mieli kovassa kuumeessa mitään kunnollista ruokaa.

Maanantaina aamulla Benillä oli edelleenkin korkea kuume, vaikka oli saanut buranaa ja panadolia. Joten päätin varata lääkärille ajan. Lääkäri tutki Benin kunnolla. Kuunteli keuhkot, otti verikokeet, katsoi suuhun ja tarkasti korvat. Korvista lääkäri löysi märkivät tulehdukset, joten "tyhjinkäsin" sieltä ei pois päästy. Mitään muuta vikaa lääkäri ei huomannut pojassa, paitsi pientä kuivumista. Saatiin ohjeeksi tarkkailla pojan vointia ja herkästi ottaa yhteyttä päivystykseen jos tarve vaatii.

Illalla sitte jouduinkin soittamaan päivystykseen, sillä Beni ei ollut pissannut moneen tuntiin eikä suostunut syömään rintaa eikä mitään sosetta. (pulloa poika ei oo ikinä huolinut.. tosin vaan kerran ollaan tarjottukkin poullosta). Päivystyksestä kumminkin oltiin sitä mieltä, että ei oo syytä huoleen ja voidaan tarkkailla tilannetta kotona aamuun asti. Tosin päätin, että jos pieni ei suostu klo 22 mennessä ottamaan suuhunsa mitään, niin sitten soitan Hämeenlinnaan ja kysyn niiltä toiminta ohjeet. Onneks kumminkin illalla myöhään Beni suostui syömään rintaa ja puolikkaan pilttipurkillisen hedelmäsosetta jonka seurauksena saatiin se pieni pissakin tulemaan

Koko viimeyön poika kumminkin roikkui tissillä ja enään tänään hänellä ei ońneksi ole ollut kuumetta.  Nyt hän suostuu syömään pieniämääriä soseita ja rintaa syö jatkuvasti. <3 Jospa vihdoinkin pieni olisi selättänyt tämän taudin.

Beni 7kk

Tasan 7kk sitten musta tuli jo toisen kerran äiti. Tää 7 kuukautta on mennyt ihan hurjaa vauhtia. Mä en oikein itsekkään pysy perässä, mutta kai se on vaan uskottava, että 5 kuukauden päästä meillä vietetään jo 1-vuotis syntymäpäiviä. HUI! En vielä edes halua ajatella koko asiaa, sillä onhan Pikku-Beni vielä mun vauvani. <3

Meidän 7 kuukauden vanha poika osaa...

• Istua, jos hänet laittaa istumaan, ei siis mene vielä itse.
• Ryömiä lyhyitä matkoja. (painotan sanaa lyhyitä)
• Kääntyä selältä vatsalleen ja takaisin selälleen. (Pyötimällä meillä liikutaan)
• Pyöriä oman navan ympäri lattialla
• Beni osaa myös tarttua hienosti leluihin ja viedä ne suuhun

Luonteeltaan Beni on hyvin rauhallinen ja "kiltti". Voiko vielä näin pienestä sanoa edes että onko kiltti vai ei? No tiedä sitten, mutta tolla kiltillä tarkotan lähinnä sitä, että meillä ei turhia kitistä. Itseasiassa harvemmin Beni edes itkee, mutta mitäpä tyytyväinen vauva itkisikään? :) 

Beni syö vielä pääsääntöisesti tissiä, mutta myös kiinteitä alettiin maistelemaan vajaa kuukausi sitten. Tällä hetkellä Benillä menee 3 ateriaa päivässä. Vielä me ei sormieuokailla, sillä Bensku ei oikein ymmärrä napata ruokaa pöydältä, saatika laittaa sitä suuhun, mutta pikkuhiljaa kaikki. Eihän sitä kaikkea heti voi osata.

Beni oin nyt muutamana yönä nukkunut ilman syöttöjä, mutta pääsääntöisesti mä imetän joskus klo 5 aamuyöstä ja silloin pieni jääkin mun viekkuun nukkumaan. Alkuyöt kumminkin Beni nukkuu hyvin omassa sängyssään.

Beni ei omista vielä yhtään hammasta, mutta luulen, että hän seuraa Danin jalanjälkiä ja alkaa tekemään rytinällä sitten kaikki hampaat kerralla.

Nyt 7kk iässä meillä täällä ei ole neuvolaa, mutta 6kk neuvolassa Beni oli 63,5cm ja 6815g. <3.

Veikkaan, että 7kg raja on mennyt rikki ja pituuttakin on varmaan tullut ainakin 0.5cm lisää. :) Jos muistan voisin vaikka tehdän "kotineuvolan"... Tosin meidän vaaka valehtelee jonkun verran, joten voi olla että tää jää vaan ajatuksen tasolle.

Mitäs muiden vauvoille kuuluu? :) 

Vihdoinkin terve

Apua! Uskallanko mä ääneen edes vielä iloita, mutta mä oon vihdoinkin terve. Viikko sitten keskiviikkona mulla ihan yhtäkkiä tuli kummallinen olo, lihakset tuntui todella kipeeltä ja väsymys painoi, joten päätin mitata kuumeen joka sitten oli jo yli 38.

Otin tottakai heti lääkettä, mutta olo ei vaan helpottanut. Seuraavassa hetkessä mun kuume jo huitelikin 39.7. Siinä vaiheessa mä jo kirjaimellisesti itkin sängyssä. Itkin mun kamalaa oloa ja itkin jo valmiiksi seuraavaa päivää, kun Rikulla oli pitkä työpäivä tiedossa.

Mun onneksi kumminkin Rikun mummi asuu meidän yläkerrassa ja hän soittikin mulle illalla, että tulee heti aamusta katsomaan poikia meille, jotta saan levätä rauhassa. Aluks mietin, että kieltäydyn tarjouksesta, sillä perinteisesti haluan hoitaa itse lapseni, mutta onneksi päätin tarttua tilaisuuteen.

Keskiviikko - Torstai välinen yö meni lähes kokonaan valvoessa. Kuume ei laskenut ja päätä särki. Molemmat pojat nukkui todella hyvin, mutta mä vaan pyörin ja pyörin. Lopulta kun sain unta heräsin kauheeseen vatsakipuun ja siitä sitten alkoikin mun vessassa ravaaminen. Vatsataudinhan mä tilasinkin tähän vielä kaiken lisäksi...

Torstaina aamulla lasten herättyä Rikun mummi tuli meille. Hän leikki poikien kanssa, teki ruokaa, siivosi, syötti pojat, toi Beniä aina tissille ja piti huolta mustakin. IHANAA. Mä oon niin kiitolinen, että sain levätä rauhassa se varmasti edesauttoi mun paranemista.  (Torstaina aamulla vielä mulla oli kuumetta yli 39, mutta iltapäivällä olo jo alkoi vähän helpottaa).

Perjantaina aamulla heräsin suht normaaliin oloon. Vatsa oli vielä kipeä ja mikään ei pysynyt sisällä, mutta kuume oli poissa! Jaksoin jopa hetken touhuta, mutta Riku passitti mut nopeesti nukkumaan, jotta paranisin äkkiä.

Lauantaina mulla oli vihdoinkin normaali olo. Pystyin syädä ja juoda ja kaikki pysyi sisällä! Vielä lauantain vietin kokonaan sisällä kotona, mutta sunnuntaina jo uskaltauduin ulos.

Tämmöstä kamalaa kuume & vatsatauti komboa en kyllä toivo kenellekkään. Onneks lapset ja Riku on välttänyt ainakin vielä tän taudin. *koputtaa puuta* Mielummin mä itse sairastan kaikki taudit, kunhan lapset vaan välttäisi.

Saatte tyytyä nytten ihan vaan Danin ja Benin kuvaan, sillä kamera on ollut visusti hyllynpäällä koko viikon

Tuplia tuplia

Heti plussattuani ja varmaan jo vähän ennen sitä aloin selailemaan erilaisia tuplarattaita. Meillä pojilla ikäeroa on vajaa 1v10kk, joten tuplat olivat meille pakolliset. Toki jos Beni olisi syntynyt talvella olisin voinut harkita ihan normi rattaita+pulkkaa tai hätätapauksessa seisomalautaa. (semmonenkin meiltä löytyy kyllä mutta Dani on niin vilkas ja ei oikein pysy siinä).

Kesällä Benin synnyttyä tehtiin useampi retki, jossa tuplat osottautui parhaaksi valinnaksi. Me käytiin mm. puuhamaassa, korkeasaaressa, muumimaailmassa ja reissattiin myös matka-autolla ympäri suomea, joten tuplat oli meillä kovassakin käytössä.

Ihan ensimmäsenä, kun aloin tuplia metsästämään suunnittelin ostavani Bugaboo donkey duot niiden muunneltavuuden takia. Rattaat kuitenkin olivat sen verran hintavat ja pitkästä metsästyksestä huolimatta en niitä käytettynä löytänyt niin mun oli pakko vaihtaa suunnitelmaa.

Seuraavaksi päädyin taas selailemaan tuplarattaita ja lopulta päädyin Bumbleride indie twineihin. Joo rattaat oli ihan täydelliset meille kesän, mutta jo syksyn tullen huomasin kuinka olin parkkeerannut rattaat lastenhuoneeseen ja kuljettiin pääsääntösesti Emmaljungan duo edgeillä tai Brio smileillä.

Nyt joulukuussa vasta havahduin kunnolla, että ei hitto. Meijän tuplat oikeesti on niin turhana meillä. Normi rattaat oli käytössä meillä joka päivä suunnilleen, mutta tuplat n. kerran kuussa. Samalla tein myös päätöksen, että meidän emmaljungan yhdistelmät saa lähtä ja niinhän ne lähtikin aika nopeasti.

Tammikuuhun mennessä olin kerännyt rohkeutta ja päätin myydän myös meidän ihanat Bumbleridet. Tilalle kumminkin mun oli pakko saada jotkut tuplat, mieluiten semmoset mitkä saa muunneltua myös yhdelle, jottei tarvita monia rattaita, ne kumminki vie tilaa täällä sisällä paljon. Suurin syy vielä tuplien hankinnalle on se, että ollaan lähdössä ulkomaille kesällä ja varmasti reissaillaan muutenkin. Ja yksin kun kaupassa lasten kanssa käyn nii onhan se hyvä, että Danilla (äitillä) on vaihtoehtona myös ne rattaat sillä toi poika on niin vikkellä jaloistaan.. :D

Samaan aikaan kun laitoin bumbleridet myyntiin aloin selailemaan hyvikseni toria ja ekana kirjotin "bugaboo donkey duo" ja voi jukra! Sieltähän tuli useammatkin ja vielä suht läheltä, joten äkkiä puhelin kouraan ja viestiä lähettämään! Menin myös facebookkiin bugaboo kirppikselle ja sieltä bongasin vielä yhdet ja laitoinkin niistä heti kyselyä ja sovittiin, että menen heti seuraavana päivänä katsomaan kyseisiä vaunuja ja jos ne on hyvät ottaisin ne.

Arvatakkin saattaa, että tyhjinkäsin en lähtenyt vaan takakontissa komeili ihanat bugaboot! Nyt muutaman viikon käyttökokemuksella rattaita en vahtaisi pois mistään hinnasta! Nää on aivan täydelliset. Mahtuu meidän pieneen hissiin sisälle paljon helpommin kun bumbleridet. Tykkään myös että lapset saa kasvot minuun päin. Danikin viihtyy rattaissa hyvin. Itseasiassa paremmin kun bumbleissa. Toki mustakin on kiva, että voin jutella helposti Danille samalla, kun kävellään kauppaan ja nään koko ajan mitä poika touhuaa. Plussaa rattaissa on myös se, että pitkä 2 vuotias mahtuu hyvin kuomun alle, vaikka muuten vaikuttavatkin tosi pieniltä. ( Dani oli 2v neuvolassa 90cm pitkä).

Ihana talvi

Näin lasten myötä musta on kuoriutunut oikee talvi-ihminen. Mä niin tykkään kiskoo toppahousut jalkaan ja lähtee ulkoilemaan pienten kanssa. Danin kanssa me ollaan ulkoiltu nyt talven tultua lähes jokapäivä ja yleensä vielä useamman kerran päivässä. Danilla ei oo ainakaan vielä tullut tylsiä hetkiä, kun ollaan päästy kokeilemaan kaikkea "uutta". Me ollaan mm. tehty lumitöitä, laskettu mäkeä, luisteltu, kannettu lumikökkäreitä pitkin pihoja jne. 

Lähes jokaisen aamun Dani aloittaa katsomalla ikkunasta ulos ja sanomalla reippaalla äänellä "mennään ulos tekemään lumitöitä" ja niinhän me sitten mennään. iltapäivisin taas keskitytään mäenlaskuun, sillä silloin on helpoin mennä kun on kaksi aikuista mukana. Myös luistelut hoidetaan iltaisin, sillä sinnekkin on helpoin mennä koko perheen voimin.

Beni taas puolestaan nauttii talvesta vauvamaisella tavalla, sillä hän yleensä nukkuu vaan rattaissa. Parhaimmat ja pisimmät unet poika kiskookin mukavasti ulkoillessa. 

Vaikka mä tykkään talvesta paljon niin on tässä niitä huonojakin puolia. Silloin kun oli ne hirveet pakkaset meidän autohan ei lähtenyt käyntiin ennenkun saatiin vaihdettua akku kokonaan. Myös ulkoilu oli kovilla pakkasilla haastavaa sillä pienen puolivuotiaan kanssa siellä ei kauaa voinut olla, vaikka hän olikin hyvässä suojassa vaunuissa. 

Talvi on ihanaa aikaa! Talvella on myös niin kaunista. 

Onko täällä muita talvi-ihmisiä? Mitä teidän lapset tykkää tehdä talvella ulkona?

Uusi alku

Vihdoinkin mä sain aikaseks tehdä uuden blogin ja alkaa taas kirjottelemaan. Jotkut teistä saattaa muistaakkin, että kirjottelin n. vuosi sitten Danin elämää nimistä blogia. (nyt blogi on toivottavasti jo visusti piilossa).

Teille jotka ette vielä tiedä ketä olen niin voisin tehdä pienen esittelyn nyt itsestäni.

Eli heippa vaan kaikille, mun nimi on Janina. Oon 21-vuotias ja mulla on kaksi aivan ihanaa lasta ja avomies. Lapset on syntyneet 9/13 & 7/15, eli vanhempi on reilu 2 vuotias ja nuorempi kohta jo 7 kk.

Mä oon koulutukseltani merkonomi, mutta en vielä tiedä mitä mä oikeesti haluun "isona" tehdä. Nyt kuitenkin haluan kasvattaa lapsia kotona ainakin vielä muutaman vuoden.

Me asustellaan tällä hetkellä Riihimäellä kerrostalo kolmiossa, mutta toivottavasti tästä päästään pois jokupäivä. Mulla olis kaukasissa haaveissa ihana rintamamiestalo, minkä sais remontoida vanhaa kunnioittaen, mutta modernisti. Ehkä tää päivä vielä joskus koittaakin.

Nyt mä yritän tällä kertaa pitää blogin hengissä, mutta voin jo valmiiksi sanoa, että en joka päivä tule kirjottelemaan mutta yritän useamman kerran viikossa ainakin. Toivottavasti saan tänne mun blogiini edes muutaman hassun lukijan, jotta ei ihan yksin täällä tarvitse höpötellä.

Mulle saa ehdotella kirjottelemisen aiheita ja toivonkin että joku heittäisi vähän ideoita ilmaan, jotta päästään vauhtiin,

Mutta nyt pidemmittä puheitta toivotan kaikki tervetulleiksi lukemaan meidän arjesta.